Hyvä päivä

Perjantaina oli ensimmäinen oikea työpäivä kouluun viemisineen, hakemisineen ja harrastuksineen. Jee jee! Sain neidiltä hauskaa ja hyödyllistä palautetta. Kuulemma kuulostan ”like an American”. Surullista. Brittiaksentti taitaa olla liian kunnianhimoinen tavoite näin lyhyelle ajalle. Toinen juttu oli se, että sanon liian usein ”sorry”, kun pujotellaan pyörillä ihmisvilinässä. Niin tarvitsee sanoa vain, kun oikeasti törmää johonkuhun! Lauantaina kuulin, että ”minä tykkään sinusta Meri”. Aika tykättävästi sanottu.

Sitten pakollinen sääraportti. Keskiviikko ja torstai olivat oikein kauniita, mutta perjantaina todistin  tilanteiden nopeaa vaihtelua. Ulkona oli selvästi satanut, kun aamulla vedin verhot ikkunan edestä. Päivällä ilma oli enimmäkseen ihan hyvä. Yhdessä välissä olin ehkä vartin sisällä kaupassa, ja kun pääsin ulos, taivaalta tuli vettä. Onneksi oli sateenvarjo mukana. Iltaa kohti olot taas selkiintyi. Ei ihme, että sää on brittien vakiopuheenaihe.

Aiemmassa postauksessa mainittu ja mainostettu lääkärikeskus

Eilen oli vapaata, kuten aina viikonloppuisin. Päivä oli kertakaikkisen hyvä! Tapasin toisen suomalaisen au pairin, johon olin ottanut blogien kautta yhteyttä ja ehdottanut näkemistä. Hän oli siis käymässä Cambridgessa. Ei asustella samoissa kaupungeissa, mutta välimatkaa ei ole paljon. Ihmeellistä, miten välitöntä synkkaus voikaan olla! Kierreltiin kaupungin keskustassa ja kaupoissa ja juteltiin, juteltiin, juteltiin.

Nähtiin yliopiston kaapuihmisiä, ilmeisesti niillä oli jonkin sortin valmistujaiset. Ja jättäessäni pyöräni aamulla Parker's Piecen kulmalle osuin keskelle jotain tanssiesitystä. Aika vekkulia.

Taustalla Parker's Piece, yksi monista CBridgen viheralueista.

Todiste siitä, että oon hengissä!

Käytiin syömässä Yo! Sushi -nimisessä ravitsemusliikkeessä. Nimestä varmaan arvaatte, että puikot sai taas kyytiä. Pienet annokset lipui menemään liukuhihnalla ja asiakkaat istui hihnan vieressä syömässä. Sen kun vaan valitsi kippoja sen mukaan, mitä halusi. Yksi satsi kustansi keskimäärin muutaman punnan, ja lopuksi sai laskun kaikesta syömästään. Maistuvaa oli! Myöhemmin siemaistiin vielä kahvit ja teet. Sumpin suhteen ei ole ollut valittamista, eli kyllä mulle on kelvannut muukin kuin vain erään tietyn ketjun tarjonta.....

Downing Collegella oli "Open Day", eli päästiin ilmaiseksi porteista sisään katselemaan paikkoja, ja könyttiinpä peremmälle tupaankin. Pihalla näytti arvokkaalta, mutta sisätilojen suhteen on ikävä tuottaa pettymys. Ei löydetty mitään ikiaikaista akateemista opiskelukammiota, vaan aika normaalin oloisia tiloja.

Päivä vierähti nopeasti ja juttua ois riittänyt varmasti vielä pitkään. Kiitos Iida seurastasi! Hänen blogiinsa voi kurkistaa täällä. 

Kotona eräs pieni taituri vielä stailas mun hiukset ja kynnet!

Iltalenkillä nautin siitä, että vaikka poikkesin tutuilta reiteiltä, löysin silti kotiin. Kartta on kulkenut vielä mukana turvana, mutta sitä ei ole tarvinnut katsoa. Ja tykkään joutsenista ja sorsista joella. Ja niistä pienistä laivoista, joiden savupiipuista tupruaa vähän savua. Nättiä. Ja sekin tunne teki tänään aika eläväksi, kun fillaroin autojen virrassa ja vauhdin hurmassa kohti keskustaa. Kaupunki hahmottuu ja se on mahtavaa se.

Loppuun kuva, joka on teille. Kiitos synttärimuistamisista! Tuntuu hyvältä olla kaks ja nolla.